Asunnottomuutta kokevat ihmiset jäävät usein vaille palveluita, koska heillä ei ole digilaitteita tai -taitoja. Vaikka laki takaa palvelut kaikille, ei esimerkiksi puhelin tai liittymä kuulu perustoimeentuloon.
”Kannamme vastuuta kaikenikäisten tasapuolisista mahdollisuuksista pankkiasiointiin”
”Digitaidot haltuun yhdessä opetellen”
”Vanhuksetkin voivat oppia digitaitoja”
”Tehdään digitaidoista kansalaistaitoja!”
Nämä positiiviset sitaatit ovat otteita palveluntarjoajien mainoksista. Mainosten yhteydessä on usein kuva, jossa siisteihin, vaaleisiin vaatteisiin pukeutuneet, iäkkäämmän puoleiset iloinen mies ja nainen katselevat tietokoneen näyttöä.
Digitaidot ovat iloinen – ja siisti asia. Onhan moni asia muuttunut helpommaksi niille, jotka osaavat näpytellä tiensä läpi palveluihin uusilla laitteillaan. Kuvasto ja sanat tuntuvat kuitenkin vierailta, kun palveluiden digitalisaatiota katsoo asunnottomuutta kokevan ihmisen näkökulmasta.
”Mulla on prepaid ja siinä on tällä hetkellä yksi sentti puheaikaa. Soitan piipin ja odotan, että mulle soitetaan takaisin. Mutta kun numero aina vaihtuu, niin mulle uskalleta soittaa takaisin.”
Ei ole harvinaista, että koditon ihminen on tilanteessa, missä kateissa ovat niin henkilöllisyystodistus, puhelin kuin pankkitunnukset. Niin elämässä saattaa käydä, kun ei ole rahaa, kun nukkuu siellä mistä sijan saa tai kun päihteiden käyttö on lisääntynyt ongelmaksi saakka. Mitä silloin tehdään? Näin tätä yleistä pattitilannetta kuvaa asunnottomuutta kokeville tarkoitetun päiväkeskuksen työntekijä:
”Asiakkaani ei saanut perustoimeentuloa, koska hän ei ollut saanut tiliotteita verkkopankista puuttuvien verkkopankkitunnusten takia. Hän ei saanut tiliotteita myöskään pankkikonttorista, koska hänellä ei ole henkilöllisyystodistusta. Hän voisi hakea täydentävää toimeentulotukea Kelasta henkilöllisyystodistusta ja sitä varten tarvittavia valokuvia varten, mutta ennen täydentävää toimeentulotukea hänen pitäisi saada perustoimeentuloa.”
Menikö ajatus solmuun tästä kuviosta? Ei ihme jos meni. Olemme haastatelleet työntekijöitä ja palveluiden käyttäjiä Sininauhasäätiön päiväkeskuksessa, Helsingin Vieraskodin tuetussa asumisyksikössä, Krimimaalihuollon tukisäätiön kohtaamispaikassa ja Diakonissalaitoksen matalan kynnyksen kohtaamispaikassa D-asemalla. Teemme myös käytännön digitukityötä useassa eri päiväkeskuksessa ja kohtaamispaikassa.
Selväksi on tullut, että digituen tarve on suuri. Usein digituki on kuitenkin löydettävissä netistä, chatista, puhelimen päästä tai kursseilta paikoissa, jotka vaativat hyvää asiointikuntoa ja mahdollisuutta säännölliseen osallistumiseen. Pelkällä digituella ei ratkota ongelmia, jotka koituvat, kun ihmisellä ei ole varaa puhelimeen tai liittymään.
Asunnottomuutta kokevien palveluiden käyttäjien ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten viesti on tullut meille selväksi: hyvät palveluntarjoajat ja valtio, älkää lopettako kasvokkaista asiointia ja lisätkää, viimeinkin, puhelin ja liittymä perustoimeentulotukeen.
Ja digituki – se pitää viedä sinne missä asiakkaatkin ovat. Jalkautukaa päiväkeskuksiin, kaduille, rautatieasemille ja ostoskeskuksiin.
Janne Haikka, projektityöntekijä, Sininauhaliiton Digiosallisuutta asunnottomille -hanke
Satu Mustonen, Sininauhaliiton viestinnän suunnittelija
Piia Niilola, projektipäällikkö, Sininauhaliiton Digiosallisuutta asunnottomille -hanke
Teksti on julkaistu Espoon asunnottomien yön nettisivuilla blogipalstalla 6.10.2021
